Sumussa

 

Olisikohan aika kokeilla saisinko hieman eloa tähänkin blogiini. Odottelin tänään aamulla, että hieman lämpenisi ja sumu hälvenisi, että voisin lähteä ulos kävelylle ja kuvaamaan paria valmistunutta neulettani.

 

Mutta eihän se sumu tuntunut hälvenevän ollenkaan. Puolen päivän jälkeen päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan riittäisikö valo kuvaamiseen sumusta huolimatta, sumuinen tausta voisi vaikka olla ihan kivan erilainen kuvissa.

Kuvaaminen oli kyllä kivaa, muutamat paikalle sattuneet ohikulkijat saattoivat kyllä hieman kummastella touhujani, mutta siitä vaan :) mulla oli hauskaa!

Enköhän niiden lukuisten ottamieni kuvien joukosta löydä sopivat tuonne käsityöbloginkin puolelle, mutta täällä tulee nyt esimakua tulevasta, ja lisäksi vähän sumuisia maisemia ;)

"Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan." Ps. 73:28

Hiljaista

Tämän blogin puolella on ollut pitkään hiljaista. Olen aloittanut vaikka kuinka monta kertaa kirjoittamaan postausta, mutta en ole sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi mitään sellaista tekstiä, jonka olisin halunnut julkaista. Nyt kuitenkin tuntuu, että jos kirjoitan edes jotain, niin ehkä se sitten taas tästä alkaa sujua (tai sitten ei...). Toivoisin niin kovasti, että kirjoituksistani välittyisi se toivo, elämänhalu ja ilo, jonka Jeesus elämääni tuo kaikesta sairastamisesta ja muista vastoinkäymisistä huolimatta.

Viime kuukausien aikana terveyteni on taas ollut huonompi, ja siksi tämän blogin päivittäminen on jäänyt, paljon kaikkea muutakin kivaa tekemistä on täytynyt karsia. Olen niin kiitollinen siitä, että pystyn neulomaan, osaan neuloa ja tykkään neulomisesta, toki tällä sairaudella on ollut vaikutuksensa siihenkin harrastukseen, mutta sitä olen kuitenkin edelleen voinut tehdä. Viime kuukausien aikana on usein tuntunut, että elämä on ollut nukkumista, syömistä ja neulomista, niin siis lääkäri- ja labrakäyntien sekä muiden pakollisten juttujen lisäksi. Neulontaharrastukseen keskittyvän blogini päivittäminen onkin ollut helppoa, mutta sen lisäksi voimia ei sitten olekaan oikein riittänyt näiden muiden blogieni kirjoittamiseen. En suostu kuitenkaan ottamaan mitään stressiä tästä bloggaamisesta, kirjoitan, kun voin ja minulla on jotain kirjoitettavaa. Toivon, ettei tätä postausta seuraa yhtä pitkä hiljaisuus kuin edellistä, pääni pursuaa postausaiheita, ja luonnoskansio myös, toivottavasti edes joku ajatus jalostuu julkaistavaan malliin.

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä sysyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39

Ihanaa toista adventtia!

Toivottavasti nautitte tästä joulunalusajasta. Minä nautin tänään pienistä auringonvälähdyksistä aamupäivällä pienen hetken ajan, jolloin myös otin tämän kuvan. Kovin äkkiä pilvikerros taas paksuni harmaaksi koko taivaan peittäväksi peitteeksi, ja nytkin sataa vettä. Mutta voin iloita siitä, että saan olla ihanassa lämpimässä kodissani, eikä minun tarvitse mennä ulos sateeseen. Pimeisiin iltoihin saan valoa kynttilöistä, jotka tuovat ihanan lämmintä tunnelmaa. Voin tehdä voimieni mukaan haluamiani jouluvalmisteluja, mutta mikäli voimat eivät riitä mihinkään tekemiseen voin aivan hyvin olla tekemättä yhtään mitään. Saan joka tapauksessa nauttia muiden ihmisten blogeja lukemalla kaikesta hyvästä ja kauniista, mitä muut ovat tehneet. Olen nauttinut joulukalenterisukkien neulomisesta, ihanaa, että jotkut ovat nähneet vaivaa ja keksineet sellaiset meidän muiden iloksi. Nyt aion sytyttää muutaman kynttilän lisää ja nauttia niistä kahvikupillisen kera.

Iloista ensimmäistä adventtia!

Tämän blogin kirjoittaminen on taas jäänyt vähän liian pitkäksi aikaa, mutta kun voimat eivät vaan ole riittäneet paljon mihinkään. Joitain käsitöitä olen saanut tehtyä, joten sitä blogia on ollut helpompi päivittää. Puutarhanrintamalla on ollut hyvin hiljaista, joten myös puutarhablogin päivitystahti on ollut erittäin hidas. Tämän blogin luonnoskansioon on ilmaantunut joitakin luonnoksia, kun ideoita siitä, mitä kirjoittaisi, kyllä olisi. Ajatusten muokkaaminen sanoiksi on vaan jäänyt aina kesken. Toivottavasti saisin kuitenkin piakkoin aikaiseksi kirjoittaa edes hieman enemmän (ja useammin).

Tänään haluan kuitenkin toivottaa kaikille oikein iloista ensimmäistä adventtia! Joulunodotus ja adventinaika tuokoon iloa ja rauhaa teidän kaikkien elämään!

Talviunta

Ulkona on pimeää, sataa vettä ja tuulee, mutta onneksi sisällä on mukavan lämmintä. Tuulen humina, ja sateen ropina kuulostavat ihan kivoilta, mutta valoa on vaikea saada tarpeeksi. Ei se mitään, että illalla on pimeää, meillä on sähköt ja tehokkaat lamput ja kynttilöillä saa luotua mukavaa tunnelmaa, mutta kun tuntuu ettei päivät valkene ollenkaan, on vaan koko ajan niin harmaata ja pimeää.

Tekisi mieli käydä talviunille. En nyt sentään haluaisi koko talvea nukkua, enkä edes marraskuuta, tai niin pitkään, kun vaan pimenee eikä edes ole lunta tuomassa valkeutta pimeyteen. Mutta talvella unen tarpeeni kyllä tuntuu lisääntyvän, ja nimenomaan aamuisin nukuttaa, ja mielelläni käyttäisin päiväni neuloen. Syksyn synkentyessä ja säiden kylmentyessä innostun aina neulomaan enemmän ja enemmän. Keväällä valon lisääntyessä innostun siementen kylvämisestä ja puutarhanhoitamisesta. Kesällä puutarhan ja neulomisen lisäksi innostaa vaikka mikä muu. Syksyllä innostun opiskelemisesta, uusista asioista, tänä syksynä esimerkiksi aloitin italian kielen opiskelemisen (ja jatkoin jo aiemmin aloittamani espanjan kielen opiskelua).

Opiskelen ihan vaan omaksi ilokseni ja harrastuksekseini, ja uuden oppiminen on talvellakin mukavaa, mutta pimeänä marraskuun iltana sohvalla neulominen tuntuu paljon houkuttelevammalta kuin italian oppitunnille lähteminen. Olen kuitenkin iloinen, että aloitin nämä harrastukseni syksyllä, muuten istuisin varmaan kaikki illat sohvalla neulomassa koko talven. On oikein hyvä, että sohva saa 3-4 vapaailtaa viikossa. Ja ehkä se on minullekin parempi niin.

Kun elämä tarjoilee sitruunoita

...tee niistä limonadia, vai miten se sanonta menikään? Olen mielestäni toteuttanut tätä elämässäni hyvin pitkälti. Elämään kuuluu kaikenlaisia ikäviä asioita, joille ei voi mitään. Sen sijaan siihen voi vaikuttaa, miten niihin suhtautuu. Ikävistäkin asioista voi löytää hyviä puolia, tai ainakin ikävistä kokemuksista oppii paljon, mikäli haluaa oppia, eikä vaan valita huonoa kohtaloaan. Tiedän aivan hyvin, että ilman uskoa, Jumalan rakkautta ja Jeesuksen läsnäoloa moni tilanne olisi tuntunut mahdottomalta. Olenhan nytkin tuntenut tietyt koettelemukset sietämättöminä ja täysin mahdottomina, mutta vain sen hetken ajan, ennen kuin olen luovuttanut kaiken Jumalan käsiin ja saanut sisälleni rauhan ja ilon. Jeesuksen antama rauha ja ilo eivät poista surua ja tuskaa, joita tilanteet minulle aiheuttavat, mutta niiden avulla tuskan, murheen ja toivottomuuden keskellä on myös toivoa ja iloa.

Välillä sitä toivoisi kuitenkin saavansa vaikka omenoita niiden ainaisten sitruunoiden sijaan. Etenkin, kun sen huolella ja rakkaudella lähimmäisiä ajatellen valmistetun kylmän limonadin, saa täysin odottamatta niskaansa, useamman kerran peräkkäin. Tekee mieli luovuttaa, lopettaa limonadin tekeminen, eihän kukaan edes halua minun tekemääni limonadia. Sitä haluaisi ehkä heittää sitruunat takaisin niille, joilta ne tulivat, tai sitten ei jaksaisi edes sitä, vaan haluaisi vaan jäädä makaamaan sitruunavuoren alle. Sitruunoiden heitteleminen ei kuitenkaan kannata, eikä vuoren alta tarvitse onneksi kaivautua esiin yksin. Yhdessä Jeesuksen kanssa niistä syntyy virkistävää ja ravitsevaa juomaa. Juoman tekeminen ei ole vaivatonta, mehun puristaminen vaatii voimaa ja työtä ja haavoihin joutuessaan mehu kirvelee, mutta Jeesuksen kanssa yhdessä  työskennellessä vaivat tuntuvat pienemmiltä, vaivannäköön sisältyy myös paljon iloa ja lopputuloksena on täydellinen virkistävä ja ravitseva juoma.

Kiitän ja ylistän Sinua Jumala, että annoit Poikasi ja Henkesi kulkemaan kanssani läpi tämän sitruunaisen elämäni!

Luomuviikko ja lihaton lokakuu

Tällä viikolla vietettiin luomuviikkoa ja tässä kuussa jotkut viettää lihatonta lokakuuta. No minulta oli nyt mennyt vähän ohi nämä molemmat. Enpä tiedä olisinko tehnyt tällä viikolla mitään toisin, vaikka olisinkin huomannut ajoissa, että vietetään luomuviikkoa, mutta voisin näin luomuviikon päätteeksi kuitenkin kirjoittaa muutaman ajatukseni luomusta. Luonnonmukaisuus on minusta tosi hyvä juttu, mutta se onkin sitten toinen asia, kuinka luonnonmukaista tämä keinotekoisesti määritelty Luomu oikein on. Luonnonmukaisuus siis Jumalan luomisjärjestyksen mukaisuus on tietenkin se ihanne, johon voimme ja johon meidän tulisikin pyrkiä, vaikka epätäydellisessä maailmassamme sen saavuttaminen ei olekaan täysin mahdollista. Uskon kuitenkin, että luomuruoka on parempi vaihtoehto kuin ns. tavallisesti tuotettu ruoka, koska se sisältää vähemmän torjunta-ainejäämiä ja muita myrkkyjä. Luomutuotanto myös aiheuttaa vähemmän myrkkypäästöjä ympäristöön, luomutuotannossa eläimillä on paremmat elinolosuhteet kuin tehotuotannossa jne. Mutta luomulla on myös omat ongelmansa, kuten se, että sadot on pienempiä ja epävarmempia, jolloin ruuan riittävyys voi aiheuttaa ongelmia. Niin ja sitten se, että millä kriteereillä määritellään, mikä on luomua ja mikä ei, sekään ei ole ihan yksinkertaista ja selvää.

Ostaisin ehkä enemmän luomutuotteita mikäli minulla olisi suuremmat tulot, mutta ostan kyllä niitä luomutuotteita, jotka eivät ole liian paljon kalliimpia kuin tavalliset tuotteet. Kuitenkin valitsen mieluummin esimerkiksi suomalaisen tavallisen parsakaalin kuin hollantilaisen luomuparsakaalin. Valitsen siis mieluummin lähempänä tuotetun eli suomalaisen tuotteen kuin ulkomailta tuodun tuotteen vaikka se sitten olisikin luomua. Tällä viikolla käyttämäni kasvikset ovat ihan "lähiluomua" omasta kasvimaastani, eivät tosin täyttäisi virallisesti luomun kriteerejä, vaikken mitään torjunta-aineita tai keinotekoisia lannoitteita olekaan käyttänyt. Kaurahiutaleet, soijajuoma ja vehnäjauhot, joita käytin tällä viikolla olivat luomua, kuten aina. Muuten luomutuotteiden käyttöni on vaihtelevaa.

Tulipa taas jaariteltua, eikä edes yhtään kuvaa koko postauksessa. Nyt iski kuitenkin sellainen väsymys, että tämä oli nyt tässä. Lihattomasta lokakuusta joitain ajatuksiani sitten toisella kertaa.

Ajan kuluttaja

Olen ilmeisesti ihan super hyvä ajan kuluttaja. Ihailen sitä, miten paljon toiset ihmiset saavat aikaan. Minulla aika vain kuluu niin nopeasti, etten ehdi mitään. Haluaisin tehdä niin paljon, mutta vuorokauden, viikon, kuukauden, vuoden jne. tunnit eivät vaan riitä. Eikä sen puoleen minun voimanikaan. En halua kuitenkaan kokea jatkuvaa kiirettä ja hoppua, vaan haluan tehdä huolella ja rauhassa keskittyen ne asiat, mitkä teen, oli sitten kyse kielen opiskelemisesta tai keskustelemisesta ystävän kanssa. Tarvitsen myös paljon aikaa Jumalan läsnäolossa, oppiakseni Hänestä ja itsestäni. Haluan aina oppia uutta ja syventää aiemmin oppimaani, keskeneräisyys on oleellinen osa elämääni, keskeneräisestä tulee kuitenkin valmista ajan myötä.

"Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut." Ef.2:10

Rauhassa

"Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia." Kol. 3:12-15

Haluan tulla yhä enemmän ja enemmän kaltaiseksesi Jeesus Kristus, auta minua antamaan anteeksi, olemaan ystävällinen, lempeä, nöyrä ja kärsivällinen, sillä ilman sinua en siihen kykene. Anna rauhasi ja rakkautesi vallita sydämessäni silloinkin, kun ympärilläni myrskyää.

Oikein- ja väärinkäsityksiä

Liian paljon asiaa ja liian vähän aikaa, joten ei tule sitten kirjoitettua mitään. Olisi niin paljon erilaisia aiheita ja ajatuksia, joista haluaisin kirjoittaa, mutta jostain syystä ei sitten kuitenkaan tule kirjoitettua. Ensin tietysti pitäisi pystyä valitsemaan aina yksi aihe kerrallaan, johon keskittyä, ja josta kirjoittaa. Ja sitten pitäisi pystyä ilmaisemaan itseään kirjallisesti, niin että lukijat ymmärtäisivät, mitä tarkoitan. Suurin syy tälle tauolle tässä blogissa onkin se, että aloin pelätä, että kirjoitukseni ymmärretään väärin, joten en sitten saanut kirjoitetuksi mitään.

Olen nimittäin huomannut, että ei ole ollenkaan yksinkertaista ilmaista itseään niin, että tulee ymmärretyksi oikein. Ihmiset voivat lukea kirjoittamastani tekstistä sellaista, mitä en ole siihen kirjoittanut, enkä myöskään tarkoittanut. Toisaalta heiltä voi jäädä kokonaan huomaamatta koko tekstin ydin. Väärinkäsityksiltä on varmasti mahdoton täysin välttyä, mutta toki toivoisin, että kirjoittamani ymmärrettäisiin niin kuin olen sen tarkoittanut. Nämä huomioni eivät liity mitenkään tähän blogiini, vaan ihan muihin yhteyksiin, mutta niillä oli vaikutuksensa tämän blogin kirjoittamiseen, koska aloin epäillä omaa kykyäni ilmaista itseäni selvästi. Kirjoittamisesta tuli mahdotonta, kun jokaisen kirjoittamani lauseen kohdalla tulin siihen tulokseen, että tämänkin voisi joku ymmärtää väärin. Ja vaikka kuinka olisin muokannut lauseitani ja tekstiäni, aina jäljelle jäi mahdollisuus ymmärtää ne väärin.

Olen tullut siihen tulokseen, että voin pyrkiä ilmaisemaan itseäni mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti, mutta minun on pakko hyväksyä se, että siitä huolimatta minut voidaan ymmärtää väärin. Minun täytyy myös hyväksyä se, mikä on minulle vaikeaa, että en välttämättä voi korjata väärinkäsitystä. En yhtään tiedä kuka näitä blogitekstejäni lukee tai lukeeko kukaan, mutta aion jatkaa kirjoittamista, ja voin vain toivoa, että kirjoitukseni ymmärretään oikein.

"Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa." Filem. 25

Hävikkiviikko

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista hävikkiviikkoa. Suomen kodeissa heitetään ruokaa roskiin keskimäärin 23 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Mielestäni määrä ei kuulosta kauhean suurelta, sehän on alle 500 grammaa viikossa, mutta ymmärsin, että tämä määrä tarkoittaa pelkästään syömäkelpoista ruokaa, ja siksi pienikin määrä on liikaa. Ja niistä pienistäkin määristä tulee yhteensä isoja. Itse en kylläkään heitä vuoden aikana syömäkelpoista ruokaa roskikseen 23:a kiloa, hyvä jos sen 500 grammaa. Heitän ihan äärimmäisen harvoin mitään syömäkelpoista ruokaa roskikseen. Yleensäkään en heitä ruokaa roskikseen oikeastaan koskaan. Pyrin aina ostamaan sen verran raaka-aineita, mitä tarvitsen ja käytän pian vanhenemassa olevat tuotteet ensimmäisenä. Parasta ennen päiväykset antavat erittäin hyödyllistä tietoa siitä, milloin tuotteet kannattaisi käyttää, vaikka tuotteesta riippuen voin käyttää niitä vielä päiviä tai viikkoja parasta ennen päiväyksen jälkeen. Yleensä laitan ruuanloput jääkaappiin tai pakastimeen ja syön ne myöhemmin. Usein teen ruokaa isomman määrän kerralla ja pakastan osan sopivina annoksina, syön myös usein samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin. Minusta on tosi kätevää, kun on valmista ruokaa jääkaapissa tai pakastimessa, eikä tarvitse joka päivä miettiä, mitä tekisi ruuaksi. Tykkään ruuanlaitosta, mutta en useinkaan jaksa tehdä ruokaa.

Ruoka on minulle todella tärkeää, kun syön terveellisesti, hyvin ja riittävän usein voin paremmin kuin silloin, kun syön huonompaa ruokaa, liian harvoin tai liian vähän. Mutta ollessani huonommassa kunnossa ruuan laittaminen on suuri ponnistus, ja on suuri helpotus arkeeni, mikäli olen aikaisemmin jaksanut tehdä pakastimeen ruoka-annoksia, joita voin syödä silloin kun voin huonosti. Minä teen siis ihan tarkoituksella paljon ruokaa kerralla. Pakastan ruuat sopivina kerta-annoksina ja kirjoitan pakkausten päälle, mitä ne sisältävät ja päivämäärän. Päivämäärien avulla voi seurata, että vanhimmat ruuat tulee syötyä ensin.

Syöminen on ihan mukavaa, joskus oikein nautinnollistakin, ruuanlaitto on kivaa, joskus erittäin nautinnollistakin, mutta minusta olisi silti mukavaa, jos ei tarvitsisi syödä niin usein ja niin paljon voidakseni hyvin. Alunperin tämän postauksen kirjoittamiseen motivoi ruokaongelmani, siis se, että sillä mitä ja milloin syön on todella suuri vaikutus hyvinvointiini, ja ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että usein on vaikea tietää, mikä syömässäni ruuassa aiheuttaa huonovointisuutta ja miksi joskus pienistä poikkeamista aiheutuu pitkäaikaisia ongelmia ja toisinaan taas ei. Olisi kiva, kun syömisellä ei olisi niin suurta vaikutusta hyvinvointiini. Olen viime aikoina vähän kiukutellut Jumalalle, että miksei hän voinut tehdä minusta sellaista, että voisin jättää aterioita väliin tai syödä (melkein) mitä tahansa ja voida silti hyvin, mutta kaipa tälläkin jokin tarkoitus on, että olen tällainen. 

Suurin tekijä siinä, että en heitä ruokaa roskiin, on tietysti raha tai siis sen puute, minulla ei ole varaa ostaa ruokaa roskiin heitettäväksi. Rahani riittävät hyvään terveelliseen minulle sopivaan ruokaan, mutta ylimääräiseen roskiksen täytetteeseen minulla ei ole rahaa. En kuitenkaan usko, että heittäisin roskikseen enempää ruokaa, vaikka minulla olisikin enemmän rahaa, tai en ainakaan aikaisemminkaan silloin, kun minulla oli paljon suuremmat tulot, heittänyt yhtään enempää ruokaa roskiin.

Täytyy ostaa auto

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen kuukausi sitten, kun autooni ilmaantui useita sellaisia vikoja, että uuden tai siis vanhan, mutta minulle uuden auton osto tuli välttämättömäksi. Minua ei olisi yhtään kiinnostanut uuden auton etsintä ja ostaminen, mutta lopulta se kävi melko helposti ja minulla on nyt siis uusi (vain 15 vuotta vanha) auto. Asun sellaisella paikkakunnalla, että auto on välttämätön. Julkisilla kulkuneuvoilla ei täällä pääse paljon milloinkaan paljon minnekään, eikä muutto jonnekin "suureen" kaupunkiin, jossa voisi pärjätä ilman autoa (lainausmerkit siksi, että eihän Suomen suurimmatkaan kaupungit nyt mitään suuria ole), ole ainakaan tällä hetkellä mahdollinen, joten uusi auto oli hankittava entisen nykyisen romun tilalle. Entinen autoni oli 26-vuotias, ja se palveli minua lähes 7 vuotta, se oli minun tarpeisiini hyvä, pienikulutuksinen ja -kuluinen, luotettava ja hyvä auto. Toivottavasti tämä nykyinen tulee toimimaan hyvin ja kauan.

Pystyin ostamaan auton, koska aloin heti edellisen auton ostettuani säästää uutta  autoa varten (tai autoremontteja varten). Silloin en kuvitellut, että tuo autoni kestäisi näin kauan, ja että se tarvitsisi niin vähän korjaamista vuosien varrella. Eihän auton pito koskaan halpaa ole siitä pitävät huolen jo verot ja vakuutukset sekä polttoaineen hinta, mutta edellisen autoni kanssa selvisin halvemmalla kuin olin odottanut. Säästöön jäi vielä vähän rahaa, mikä on ihan hyvä, jos vaikka tähän autoon tuleekin jotakin vikaa, koska tällä hetkellä en pysty säästämään tuloistani yhtään.

Auton omistaminen on minulle tällä hetkellä välttämätöntä, mutta muuten olen viime vuosina yrittänyt vähentää omistamieni tavaroiden määrää. Auton omistamistakin mietin tarkkaan ja pohdin muita vaihtoehtoja, mutta valitettavasti mitään realistista vaihtoehtoa ei nykyisessä elämäntilateessani auton suhteen ollut. En muutenkaan halua luopua mistään oikeasti tarpeellisesta, tai sellaisesta minkä puuttuminen vaikeuttaisi elämääni tarpeettomasti. Yritän kuitenkin aina ennen ostamista miettiä tarvitsenko kyseisen tavaran.

Olen aika huono luopumaan jo omistamistani tavaroista, joten on tärkeää, että teen oikean ratkaisun ostovaiheessa. Tosin viime aikoina ostamisesta luopuminen on ollut usein aika helppoa johtuen hyvin pienistä tuloistani, jotka eivät riitä juuri muuhun kuin välttämättömimpiin hankintoihin. Ehkä vielä tärkeämpää onkin miettiä otanko vastaan jonkin tavaran, jota minulle tarjotaan ilmaiseksi, ja ottaa vastaan vain sellaisia tavaroita joille tiedän heti minulla olevan käyttöä. Tavaroista luopumisessa ongelmani on se, että mihin ne luovutan. Sellaiset tavarat ovat helppoja, jotka joku on valmis ostamaan tai ottamaan tarpeeseen. Mutta koska en halua laittaa roskikseen mitään ehjää ja käyttökelpoista tavaraa, vaikka kukaan ei sitä haluaisi ostaa tai edes ottaa ilmaiseksi, säästän ne ajatellen, että ehkä joskus joku tai minä tarvitsee niitä vielä. Pikkuhiljaa vähennän turhia tavaroitani tai muutan niitä tarpeellisiksi. Paljon on kuitenkin tarpeellista ja hyödyllistä tavaraa, taivaaseen en mukaani mitään tarvitse, mutta niin kauan kuin vaellan täällä maan päällä, tarvitsen ruuan ja vaatteiden lisäksi monenlaista tavaraa.

muoviton syyskuu

Ensimmäinen ajatukseni oli, että mahdotonta. Siis luin jostain iltalehden tai vastaavan nettisivuilta otsikon, jonka mukaan joku julkkis aikoo viettää muovitonta syyskuuta, tai jotain sinne päin. En tiennyt yhtään enempää mistä on kysymys, mutta kiinnostuin. No eihän se tietenkään ollut mitään niin kiinnostavaa kuin ehdin ajatella. Muille yhtä tietämättömille kuin minä tiedoksi, että kyse on Facebook ryhmästä/kampanjasta, joka haastaa ihmiset mukaan miettimään omaa muovin kulutustaan ja vähentämään turhaa muoviroskaa. Oikein hyvä idea, maapallomme on tärkeä, muovisaastetta on ihan liikaa joka paikassa, ja luultavasti suurin osa ihmisistä, jotka alkaa tämän kamppanjan myötä pohtimaan omaa muovin käyttöään, ja onnistuu vähentämään turhan muoviroskan tuottamista, myös jatkaa sitä tämän kuukauden jälkeenkin, näin ainakin toivoisin.

Ei muovijätteen tuottamisen välttäminen ole kuitenkaan kovin yksinkertaista. Itse olen vuosia pyrkinyt vähentämään tuottamaani jätettä yleensäkin, ei pelkästään muovia. Lisäksi olen pyrkinyt kierrättämään kaiken mahdollisen. Muovia on kuitenkin joka puolella, eikä läheskään aina ole mahdollista tai järkevää valita jotakin muuta (pakkaus)materiaalia kuin muovi. Olen aikaisemminkin ihmetellyt sitä, miksi ohuita ns. hedelmäpusseja pidetään kaikkein pahimpana roskana. Ehkä se johtuu siitä, että niitä jaetaan ilmaiseksi, ja koska ne ovat ilmaisia ihmiset käyttävät niitä surutta turhaan, vaikka käyttääpä monet maksullisia kaupan muovikassejakin melko suruttomasti. Minusta paljon turhempia ovat ne muovipussit, joihin perunat ja porkkanat ja vastaavat on pakattu, pakkaan mieluummin ne multaiset irtoperunani ja -porkkanani niihin ohuisiin hedelmäpusseihin, jotka toimivat edes roskapusseina. Kaikki hedelmät ja vihannekset eivät tietenkään tarvitse ollenkaan muovi(pussi)a.

Aina ei ole helppo tietää mikä vaihtoehto on ympäristön kannalta paras, mutta on aina hyvä etsiä parempia, ympäristöä vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja, jotka sopivat omaan elämäntilanteeseen. Turhan muovin jättäminen pois on aina tietysti ympäristön kannalta hyvä, mutta  jos muovin joutuu korvaamaan jollakin muulla, asia ei aina välttämättä olekaan ihan yhtä yksinkertainen. Jatkan siis edelleen kuten tähänkin asti, mietin ennen kuin ostan, ja silloin, kun se on mahdollista ja järkevää (tai luulen niin, aina minulla ei välttämättä ole tarpeeksi tietoa) vältän muovia. Ja kaiken sellaisen muovin, mikä vain on mahdollista käyttää uudestaan käytän niin moneen kertaan kuin se on mahdollista ennen kuin heitän sen roskiin.

Jumala antoi meille asuinpaikaksi tämän kauniin, upean maailman, ja meidän tulisi huolehtia siitä, mutta sen sijaan olemme riistäneet ja saastuttaneet maata, merta ja ilmaa. Opeta minua Jumalani huolehtimaan sinun luomakunnastasi niin kuin sinä olet tarkoittanut.

"Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä kirkkaat tähdet! Ylistäkää häntä, korkeimmat taivaat ja taivaankantta kattavat vedet! Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä, sillä hän on ne käskyllään luonut. Hän pani ne paikoilleen ainiaaksi, hän sääti niille järkkymättömät lait. Ylistäkää Herraa, te jotka olette maan päällä, ylistäkää, syvyydet ja meren pedot! Ylistäkää, tuli ja rakeet, lumi ja usva, ylistä, myrskytuuli, hänen käskyläisensä! Ylistäkää, vuoret ja kukkulat, hedelmäpuut ja setrit, villipedot ja karja, maan matelijat ja taivaan linnut! Ylistäkää Herraa, kuninkaat ja kansat, ruhtinaat ja kaikki maan mahtimiehet, nuorukaiset ja neidot, vanhat ja nuoret!" Ps.148:3-12

Elämän tie, ehtymätön ilo, ikuinen onni

"Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä. Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne. Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan. Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni." Ps. 16:7-11

Tänäänkin oli niin kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä. Iloiten sain kulkea ulkona nauttimassa kaikesta kauniista, Luojan luomista kasveista ja eläimistä, auringon lämmöstä, elämästä. Elämäni iloineen ja suruineen on Jumalan käsissä, saan aina luottaa Hänen Rakkauteensa. Sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee ja pelko väistyy uskon tieltä. Kaikkivaltias Jumala sinun ehtymättömistä lähteistäsi pulppuaa ilo, onni, rakkaus...Kiitos, ylistys ja kunnia Jumalalle Jeesuksen Kristuksen nimessä!

Armosta

"Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun." Apt. 3:19-20

Kiitän sinua Jumala suuresta Armostasi, joka on sovittanut syntini, jotta saan kääntyä puoleesi ja jatkaa puhdistettuna matkaani kohti taivasta. Jeesus tulee pian takaisin hakemaan meidät kotiin.

Jumalan taisteluvarustus

"Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta." Ef.6:10-18

Jumala varustaa minut täydellisesti taisteluihinsa, Hän on Suuri ja Voimallinen, Jeesus Kristus on jo voittanut taistelun pahaa vastaan, minun tarvitsee vain julistaa olevani Hänen puolellaan ja turvata Häneen, niin voitto on myös minun. Hengessä rukoillen teen matkaa ja jaksan eteenpäin, rukoillen ja kiittäen ja ylistäen Jumalaa!

Ylistys, kirkkaus ja kunnia Jumalalle!

Kun en ole mitään, enkä voi mitään, enkä jaksa mitään, kiitän Jumalaa siitä, että Hän On, Hän tekee ja Hän kantaa minua voimallaan! Hän ei vaadi minulta suuria tekoja tai edes pieniä, Hän tekee, minä lepään Hänessä ja annan Hänen tehdä. Etsin Jumalan Valtakuntaa, uskon ja luotan Häneen, otan vastaan Hänen Armonsa ja Rakkautensa Jeesuksessa Kristuksessa Vapahtajassani. Tahdon Jumalan tahdon tapahtuvan ja kiitän ja ylistän Kaikkivaltiasta!

Valo pimeässä

"Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."" Joh.8:12

Ulkona sataa vettä ja taivas näyttää ihan harmaalta, ja kuitenkin aurinko alkoi äsken paistaa sieltä jostakin pilvien läpi tai välistä. Sade ei lakannut ja taivas näyttää ihan yhtä harmaalta kuin vähän aikaisemmin, jolloin vain satoi, eikä auringonpaisteesta  ollut tietoakaan.

Tuo kuvaukseni tämänhetkisestä säästä täällä, sopii mielestäni hyvin ylläolevaan Raamatun jakeeseen ja minun tämänhetkiseen tilanteeseeni. Olosuhteet ja kaikki ympärilläni voi näyttää harmaalta tai pimeältä, mutta minä olen kuitenkin valossa, Jeesuksen Kristuksen seurassa. Joskus päästän väliimme ohuita sumupilviä ja valo näyttää heikkenevän, mutta rukoilen Jumalan puhdistavan Pyhän Henkensä avulla minut, minun ajatukseni, mieleni ja kaiken mitä minussa on niin, että pilvet väistyvät ja valo kirkastuu.

Ystävä vai vihamies

"Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta," Matt. 5:44

"Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä." Luuk.6:27-28

Aikaisemmin en ymmärtänyt, mitä näissä jakeissa tarkoitettiin vihamiehillä. Ajattelin, että minulla ei ole vihamiehiä, koska elän Jeesuksen seuraajana Hänen rakkaudessaan ja rakastaen lähimmäisiäni. Ajattelin siis, että koska en itse vihaa ketään, enkä halua kenellekään mitään pahaa, ja kohtelen toisia ihmisiä hyvin, minulla ei ole vihamiehiä. En ajatellut, että kyse ei ollutkaan minun asenteestani, tunteistani tai teoistani muita kohtaan, vaan heidän asenteestaan ja tunteistaan (ja teoista) minua kohtaan. En kyllä olisi ikinä uskonut kenenkään vihaavan minua, koska en ole antanut kenellekään mitään syytä vihaan. Vihamiehiäni ovat siis ne, jotka suhtautuvat vihamielisesti minua kohtaan ilman mitään syytä (tai ehkä jostakin heidän kuvittelemastaan syystä).

Olen siis valitettavasti joutunut oppimaan, että ihmiset voivat vihata ja ajatella vaikka mitä pahaa minusta, vaikka minä olen vain rakastanut heitä. Itse en voi edes kuvitella vihaavani ketään, mutta olen kyllä huomannut vaikeaksi vihamiehen rakastamisen. Alkujärkytyksestä selvittyäni, ajattelin, että Raamatun ohje on selvä, rakasta lähimmäistäsi, joten minun suhtautumiseni tähän ihmiseen tulisi pysyä samana on hän ystävä tai vihamies. Mutta vaikka erilaisten tunteiden läpikäymisen välillä pystyinkin ajattelemaan häntä rakkaudella ja rukoilemaan hänen puolestaan, hyvin nopeasti ongelmaksi tuli rakkauden osoittaminen käytännössä. En ole voinut sanoa tai tehdä mitään, koska hän kokee kaiken mitä sanon ja teen pahana.

Rukoilen Jumalalta jatkuvasti voimaa ja viiisautta, jotta jaksan jatkaa elämääni rakastaen. Ja vaikka en oikein osaakaan ja jaksakaan enää tehdä hyvää, rukoilen voimaa ja viisautta etten alkaisi tehdä pahaa. Pyydän Jumalaa vartioimaan ajatuksiani ja puhdistamaan mielestäni kaikki pienetkin pahojen ajatusten poikaset, jotka pyrkivät pääni sisään. Luotan Jumalaan, Jeesus kulkee vierelläni, ja auttaa kulkiessani vaikeuksien läpi. Olen todella surullinen tilanteesta, mutta kaikesta huolimatta voin olla onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan vaeltaa Totuudessa, Jeesuksen Kristuksen Kirkkaudessa ja Isän Jumalan Rakkaudessa ja Armossa.

Valehtelusta

"Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan." Kol. 3:9-10

Minulle Jeesuksen seuraajana on tietenkin aivan luonnollista, etten halua valehdella mistään ja, mikä vielä tärkeämpää, kenestäkään. Ja voisi ajatella, että jos en kerran halua valehdella niin yksinkertaisesti en valehtele. Täydellisessä totuudessa pysymisen vaikeus on kuitenkin siinä, että minun pitäisi nähdä tilanteet, myös ne joissa joku on loukannut minua, ohi omien tulkintojeni. Tarkoitan sitä, että jokaisessa tilanteessa on olemassa objektiivinen totuus, se mitä oikeasti tapahtui ja vain Jumala näkee tilanteet juuri sellaisina kuin ne oikeasti olivat. Objektiivisen totuuden lisäksi on olemassa yhtä monta subjektiivista totuutta kuin paikalla olleita ihmisiä. Jokainen ihminen näkee tilanteen omasta näkökulmastaan, ja kokee ja tulkitsee sen omista lähtökohdistaan. Tilanteesta ja ihmisestä riippuen tulkinta voi olla hyvin lähellä objektiivista totuutta tai hyvinkin kaukana siitä. Mutta välttääkseni kertomasta valheita toisista ihmisistä, minun tiedostettava vähintään se, että tulkitsen tilanteet omista lähtökohdistani, ja pyrittävä parhaani mukaan näkemään, mikä on omaa tulkintaani ja mikä totuus. Siten voin sekä ajatuksissani että puheissani olla rehellinen itseni, Jumalan ja muiden edessä, enkä levitä valheellista kuvaa kenestäkään.