Hävikkiviikko

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista hävikkiviikkoa. Suomen kodeissa heitetään ruokaa roskiin keskimäärin 23 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Mielestäni määrä ei kuulosta kauhean suurelta, sehän on alle 500 grammaa viikossa, mutta ymmärsin, että tämä määrä tarkoittaa pelkästään syömäkelpoista ruokaa, ja siksi pienikin määrä on liikaa. Ja niistä pienistäkin määristä tulee yhteensä isoja. Itse en kylläkään heitä vuoden aikana syömäkelpoista ruokaa roskikseen 23:a kiloa, hyvä jos sen 500 grammaa. Heitän ihan äärimmäisen harvoin mitään syömäkelpoista ruokaa roskikseen. Yleensäkään en heitä ruokaa roskikseen oikeastaan koskaan. Pyrin aina ostamaan sen verran raaka-aineita, mitä tarvitsen ja käytän pian vanhenemassa olevat tuotteet ensimmäisenä. Parasta ennen päiväykset antavat erittäin hyödyllistä tietoa siitä, milloin tuotteet kannattaisi käyttää, vaikka tuotteesta riippuen voin käyttää niitä vielä päiviä tai viikkoja parasta ennen päiväyksen jälkeen. Yleensä laitan ruuanloput jääkaappiin tai pakastimeen ja syön ne myöhemmin. Usein teen ruokaa isomman määrän kerralla ja pakastan osan sopivina annoksina, syön myös usein samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin. Minusta on tosi kätevää, kun on valmista ruokaa jääkaapissa tai pakastimessa, eikä tarvitse joka päivä miettiä, mitä tekisi ruuaksi. Tykkään ruuanlaitosta, mutta en useinkaan jaksa tehdä ruokaa.

Ruoka on minulle todella tärkeää, kun syön terveellisesti, hyvin ja riittävän usein voin paremmin kuin silloin, kun syön huonompaa ruokaa, liian harvoin tai liian vähän. Mutta ollessani huonommassa kunnossa ruuan laittaminen on suuri ponnistus, ja on suuri helpotus arkeeni, mikäli olen aikaisemmin jaksanut tehdä pakastimeen ruoka-annoksia, joita voin syödä silloin kun voin huonosti. Minä teen siis ihan tarkoituksella paljon ruokaa kerralla. Pakastan ruuat sopivina kerta-annoksina ja kirjoitan pakkausten päälle, mitä ne sisältävät ja päivämäärän. Päivämäärien avulla voi seurata, että vanhimmat ruuat tulee syötyä ensin.

Syöminen on ihan mukavaa, joskus oikein nautinnollistakin, ruuanlaitto on kivaa, joskus erittäin nautinnollistakin, mutta minusta olisi silti mukavaa, jos ei tarvitsisi syödä niin usein ja niin paljon voidakseni hyvin. Alunperin tämän postauksen kirjoittamiseen motivoi ruokaongelmani, siis se, että sillä mitä ja milloin syön on todella suuri vaikutus hyvinvointiini, ja ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että usein on vaikea tietää, mikä syömässäni ruuassa aiheuttaa huonovointisuutta ja miksi joskus pienistä poikkeamista aiheutuu pitkäaikaisia ongelmia ja toisinaan taas ei. Olisi kiva, kun syömisellä ei olisi niin suurta vaikutusta hyvinvointiini. Olen viime aikoina vähän kiukutellut Jumalalle, että miksei hän voinut tehdä minusta sellaista, että voisin jättää aterioita väliin tai syödä (melkein) mitä tahansa ja voida silti hyvin, mutta kaipa tälläkin jokin tarkoitus on, että olen tällainen. 

Suurin tekijä siinä, että en heitä ruokaa roskiin, on tietysti raha tai siis sen puute, minulla ei ole varaa ostaa ruokaa roskiin heitettäväksi. Rahani riittävät hyvään terveelliseen minulle sopivaan ruokaan, mutta ylimääräiseen roskiksen täytetteeseen minulla ei ole rahaa. En kuitenkaan usko, että heittäisin roskikseen enempää ruokaa, vaikka minulla olisikin enemmän rahaa, tai en ainakaan aikaisemminkaan silloin, kun minulla oli paljon suuremmat tulot, heittänyt yhtään enempää ruokaa roskiin.