Tykkään vuodenajoista, varsinkin keväästä, kesästä ja syksystä, ja talvesta, jos on vähän pakkasta ja lunta. Kevät on aivan ihanaa aikaa, kun valo lisääntyy pimeän talven jälkeen. Sitten alkaa tulla myös lämpimämpää, luonto alkaa heräillä. Kasvit lähtevät kasvamaan, muuttolinnut saapuvat ja luonto herää elämään. Kylvän siemeniä ja ihastelen niiden kasvua. Kesällä on valoisaa ja lämmintä, ja kasvit kasvaa, luonto kukoistaa ja saan nauttia puutarhani sadosta. Syksyn värit ovat upeita ja sadonkorjuu jatkuu. Talvestakin tykkään, jos on muutama aste pakkasta ja sopivasti lunta. Näen Luojan kädenjäljen ympärilläni luonnossa, ja vuodenaikojen vaihtuessa saan aina kiinnittää huomioni uusiin asioihin.
Mutta kaikkiin vuodenaikoihin kuuluu muitakin, kuin niitä kauneimpia ja parhaimpia päiviä. Aurinkoisten päivien lomaan tuovat mukavaa vaihtelua sadepäivät, myrskyt ja tuulet, mutta siitä en tykkää, jos sateet jatkuvat viikkotolkulla. Varsinkin talven pimeydessä jatkuvat vesisateet masentavat. Muutenkin talven pimeä ja kylmä aika voisi olla lyhyempi, ja kesän lämmin ja aurinkoinen aika voisi olla pidempi. Elämä ei ole pelkkää päivänpaistetta, mutta se ei ole myöskään mustavalkoista, vaan ikävistäkin asioista löytyy yleensä jotain hyvää. Sitä paitsi liika auringonpaiste aiheuttaa kuivuutta.
"Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti." Ps.73:25-26
"Sinun on päivä ja sinun on yö, olet pannut paikoilleen auringon ja kuun. Sinä olet määrännyt kaikki maan rajat, sinä olet luonut kesän ja talven." Ps.74:16-17
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti