Anteeksiantamisesta

Tänään yllätyin omasta voimakkaasta negatiivisesta reaktiostani erään ihmisen sanoihin. Koko päiväni meni melkein pilalle, kun olin niin pettynyt itseeni. Miksen opi elämään kuin "kunnon kristitty" ja edes yritä voittaa pahaa hyvällä, mutta ei. Tässä kyseisessä tilanteessa minun on helppo antaa anteeksi ja unohtaa tuon toisen ihmisen sanat, koska ne olisi pitänyt alunperinkin vain ohittaa turhina sanoina, joita ne oli. Mutta minun on vaikea hyväksyä sitä, etten toimi niin kuin haluaisin. Jään miettimään, miksi tein niin kuin tein ja miksen tehnyt niin ja niin. Koen olevani täysin epäonnistunut, koko elämäni tuntuu ihan turhalta, kun olen niin huono ihmisten kanssa, koska mielestäni juuri ihmissuhteet ovat tärkeintä tässä maanpäällisessä elämässä. Jumala on luonut minut tällaiseksi, ja Hän on antanut minulle anteeksi, mutta minun on itseni hyväksyttävä itseni tällaisena kuin olen ja tunnustettava se tosiasia, että joudun taistelemaan itseni voittamiseksi koko elämäni ajan. Jatkaakseni elämääni eteenpäin minun on annettava anteeksi itselleni.