Pieniä iloja

Tähän viikkoon on mahtunut paljon hyviä hetkiä, monia kiitoksen aiheita ja pieniä iloja. Uusia murheita ja suruja ei ole ilmaantunut, mutta vanhat surut ja murheet ovat edelleen olemassa. Ne ovat asioita, joille en voi tehdä mitään, ja jotka vaikuttavat elämääni, vaikka tekisin mitä. En voi kuin hyväksyä ne sellaisina kuin ne ovat, ja rukoilla, että Jumala toteuttaa tahtonsa niissäkin asioissa. En anna surujen ja murheiden voittaa minua, vaan elän elämääni luottaen Jumalaan kiittäen kaikesta siitä, mitä olen saanut. Kiitän siitä ilosta, jonka olen saanut, joka on suurempi kuin kaikki murheet, surut ja vaikeudet, joita koen tämän elämäni aikana.

Tällä viikolla olen erityisesti iloinnut ihan tavallisista asioista, joita olen saanut tehdä minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Eilen esimerkiksi vietimme yhden veljeni syntymäpäiviä käyden kävelyllä, pelaten, syöden, kahvitellen, yhdessä kahden muun veljeni ja isäni kanssa. Olen iloinnut myös lämpimistä ja aurinkoisista, keväisistä päivistä. Olen iloinnut siitä, että olen useana aamuna voinut herätessäni paremmin kuin pitkään aikaan.

Minusta on ollut hauska kylvää siemeniä, ja ihastella aikaisemmin kylvettyjen siemenien itämistä ja taimien kasvua. Olen nauttinut ruuanlaittamisesta ja käsitöiden tekemisestä. Elämä on vaikeaa, mutta se on täynnä iloa, olen onnellinen.