Jumalan miehiä ja naisia

Luen välillä Raamattua suorastaan ahmien, tuntuu, että Jumala puhuu Sanallaan juuri minulle. Ymmärrän lukiessani koko ajan enemmän ja enemmän. Ilo ja riemu sisälläni kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi, sydämeni ja sieluni ylistää Jumalaa, haluan oppia lisää ja lisää, tulen ravituksi, mutta janoan enemmän. Raamattuni täyttyy alleviivauksista, en malttaisi käydä nukkumaan, mutta kun vihdoin maltan nukkua, nukun paremmin kuin koskaan. Saan kaiken mitä tarvitsen ja paljon enemmän. Aamulla avaan Raamatun heti ensimmäisenä ja saan parhaan alun uuteen päivään.

Toisinaan taas luen Raamattuani, enkä ymmärrä mitään. Ajatukset alkavat harhailla, en jaksa keskittyä lukemaani, enkä jaksa lukea kovin pitkään. Voi mennä useita päiviä, etten tule edes avanneeksi Raamattua. Tai luen vain jakeen sieltä ja täältä yrittäen etsiä motivaatiota lukea eteenpäin.

Onneksi on ihmisiä, jotka ovat antautuneet täysin Jumalalle ja Jumala puhuu myös heidän kauttaan. Ihmiset pitävät puheita, saarnaavat, kirjoittavat kirjoja, tekevät tv-ohjelmia, tekevät lauluja tai laulavat lauluja Jumalan työkaluina, jotta me saamme kuulla Jumalan äänen silloinkin, kun emme sitä Raamattua lukemalla löydä. Kirjoitan musiikista ja lauluista varmasti joskus myöhemmin erikseen, koska ne ovat hyvin tärkeitä minulle tällä taivasmatkallani. Mutta nyt haluan sanoa muutaman sanan muutamista kirjoista, jotka ovat olleet minulle todella suurena apuna, ilona ja lohdutuksena, etenkin viimeisen reilun vuoden aikana, kun olen joutunut elämään todella vaikeiden asioiden keskellä.

Tämän vuoden aikana olen lukenut paljon Raamattua, mutta myös näitä kirjoja, ja se mikä on ollut tärkeintä, nämä kirjat ovat vahvistaneet ja tukeneet sitä, mitä olen itse Raamatusta lukenut. Kaiken lisäksi keskusteluissa tätini kanssa on vaikka kuinka monta kertaa käynyt niin, että toinen on alkanut kertoa jostain lukemastaan ja sitä kautta ymmärtämästään asiasta, ja toinen on lukenut juuri samaa, ja keskustelun myötä ymmärrys vaan syvenee.

Charles Swindollin kirjan Viisautta tielle ostin itselleni joitakin vuosia sitten, ja luin sitä silloin päivittäin, aina muutaman sivun kerrallaan. Jokaisella sivulla on otsikko, lainaus Raamatusta ja lyhyt teksti siihen liittyen. Mielestäni kirja oli nimensä mukainen. Kun olin lukenut sen loppuun aloitin uudestaan alusta, mutta en enää päivittäin. Tämän kirjan löysin tavallaan uudestaan, ja olen lukenut sitä usein viimeisen vuoden aikana.

Adrian Plassin Tavallisen tallaajan tienviittoja - kirjan ostin myös itselleni muutamia vuosia sitten, lainattuani sen ensin kirjastosta, ja myös sen luin silloin teksti tai oikeastaan useampi kerrallaan päivittäin ja nyt aloin sitten lukea sitä uudestaan alusta.

Frances J. Robertsin kirjan Kuuntele hiljaisuutta sain tädiltäni lahjaksi ja olen sitä siitä asti lukenut teksti kerrallaan loppuun päästyäni aloittaen uudelleen alusta. Kirjan tekstit on osuneet aivan uskomattoman hyvin kohdalleen.

David Wilkersonin kirjan Isän syli sain myös lahjaksi tädiltäni. Kirjassa on teksti vuoden jokaiselle päivälle, todella hyviä tekstejä, kaikki mitkä olen tähän mennessä ehtinyt lukea.

Erling Ruudin Sanoja uskosta, toivosta ja rakkaudesta ja tuon tummakantisen kirjan, joka on Christoph Blumhardtin Kotihartauskirja (painettu vuonna 1927) sain perinnöksi (valitsin mummini kirjahyllystä hänen kuolemansa jälkeen). Nämä kirjat olivat olleet kirjahyllyssäni siis useita vuosia, ja vasta reilu vuosi sitten "löysin" ne sieltä. Todella hyvät kirjat nämäkin, näitäkin olen lukenut lähes päivittäin.

Tässä siis vain tällä hetkellä eniten lukemani kirjat. Vuosien varrella monet kirjat ovat olleet iloksi, avuksi, rohkaisuksi, lohdutukseksi... ja ennen kaikkea avuksi läheisempään suhteeseen Jumalan kanssa.