Luomuviikko ja lihaton lokakuu

Tällä viikolla vietettiin luomuviikkoa ja tässä kuussa jotkut viettää lihatonta lokakuuta. No minulta oli nyt mennyt vähän ohi nämä molemmat. Enpä tiedä olisinko tehnyt tällä viikolla mitään toisin, vaikka olisinkin huomannut ajoissa, että vietetään luomuviikkoa, mutta voisin näin luomuviikon päätteeksi kuitenkin kirjoittaa muutaman ajatukseni luomusta. Luonnonmukaisuus on minusta tosi hyvä juttu, mutta se onkin sitten toinen asia, kuinka luonnonmukaista tämä keinotekoisesti määritelty Luomu oikein on. Luonnonmukaisuus siis Jumalan luomisjärjestyksen mukaisuus on tietenkin se ihanne, johon voimme ja johon meidän tulisikin pyrkiä, vaikka epätäydellisessä maailmassamme sen saavuttaminen ei olekaan täysin mahdollista. Uskon kuitenkin, että luomuruoka on parempi vaihtoehto kuin ns. tavallisesti tuotettu ruoka, koska se sisältää vähemmän torjunta-ainejäämiä ja muita myrkkyjä. Luomutuotanto myös aiheuttaa vähemmän myrkkypäästöjä ympäristöön, luomutuotannossa eläimillä on paremmat elinolosuhteet kuin tehotuotannossa jne. Mutta luomulla on myös omat ongelmansa, kuten se, että sadot on pienempiä ja epävarmempia, jolloin ruuan riittävyys voi aiheuttaa ongelmia. Niin ja sitten se, että millä kriteereillä määritellään, mikä on luomua ja mikä ei, sekään ei ole ihan yksinkertaista ja selvää.

Ostaisin ehkä enemmän luomutuotteita mikäli minulla olisi suuremmat tulot, mutta ostan kyllä niitä luomutuotteita, jotka eivät ole liian paljon kalliimpia kuin tavalliset tuotteet. Kuitenkin valitsen mieluummin esimerkiksi suomalaisen tavallisen parsakaalin kuin hollantilaisen luomuparsakaalin. Valitsen siis mieluummin lähempänä tuotetun eli suomalaisen tuotteen kuin ulkomailta tuodun tuotteen vaikka se sitten olisikin luomua. Tällä viikolla käyttämäni kasvikset ovat ihan "lähiluomua" omasta kasvimaastani, eivät tosin täyttäisi virallisesti luomun kriteerejä, vaikken mitään torjunta-aineita tai keinotekoisia lannoitteita olekaan käyttänyt. Kaurahiutaleet, soijajuoma ja vehnäjauhot, joita käytin tällä viikolla olivat luomua, kuten aina. Muuten luomutuotteiden käyttöni on vaihtelevaa.

Tulipa taas jaariteltua, eikä edes yhtään kuvaa koko postauksessa. Nyt iski kuitenkin sellainen väsymys, että tämä oli nyt tässä. Lihattomasta lokakuusta joitain ajatuksiani sitten toisella kertaa.

Ajan kuluttaja

Olen ilmeisesti ihan super hyvä ajan kuluttaja. Ihailen sitä, miten paljon toiset ihmiset saavat aikaan. Minulla aika vain kuluu niin nopeasti, etten ehdi mitään. Haluaisin tehdä niin paljon, mutta vuorokauden, viikon, kuukauden, vuoden jne. tunnit eivät vaan riitä. Eikä sen puoleen minun voimanikaan. En halua kuitenkaan kokea jatkuvaa kiirettä ja hoppua, vaan haluan tehdä huolella ja rauhassa keskittyen ne asiat, mitkä teen, oli sitten kyse kielen opiskelemisesta tai keskustelemisesta ystävän kanssa. Tarvitsen myös paljon aikaa Jumalan läsnäolossa, oppiakseni Hänestä ja itsestäni. Haluan aina oppia uutta ja syventää aiemmin oppimaani, keskeneräisyys on oleellinen osa elämääni, keskeneräisestä tulee kuitenkin valmista ajan myötä.

"Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut." Ef.2:10

Rauhassa

"Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia." Kol. 3:12-15

Haluan tulla yhä enemmän ja enemmän kaltaiseksesi Jeesus Kristus, auta minua antamaan anteeksi, olemaan ystävällinen, lempeä, nöyrä ja kärsivällinen, sillä ilman sinua en siihen kykene. Anna rauhasi ja rakkautesi vallita sydämessäni silloinkin, kun ympärilläni myrskyää.

Rukousvastauksia

Minä kiitän Sinua rakas Jumala, Jeesuksen Kristuksen Isä, siitä, että sinä vastaat rukouksiini. Sinä ratkaiset tilanteet, jotka minusta tuntuvat mahdottomilta ratkaista, ja autat minua elämään sovussa lähimmäisteni kanssa. Sinä näytät minulle kuinka minun tulee elää ja ohjaat elämäni kulkua. Rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä, ja sinä vastaat minulle. Haluan elää Rakkaudessasi ja läheisyydessäsi. Monta kertaa vastaat rukouksiini, että odota, ole rauhassa, ylistä ja kiitä, niin Minä Sinun Jumalasi valmistan tien. Rakas Kaikkivaltias Jumala, sinä ympäröit minut rakkaudellasi ja anteeksiannollasi, niin että voin jakaa saamaani rakkautta ja armoa myös muille. Haluat eheyttää särkyneen sydämeni niin, että voin ottaa vastaan voimasi, viisautesi ja rakkautesi, kyetäkseni olemaan armollinen itselleni ja lähimmäisilleni. Kiitos, ylistys ja kunnia Taivaalliselle Isälleni!

Oikein- ja väärinkäsityksiä

Liian paljon asiaa ja liian vähän aikaa, joten ei tule sitten kirjoitettua mitään. Olisi niin paljon erilaisia aiheita ja ajatuksia, joista haluaisin kirjoittaa, mutta jostain syystä ei sitten kuitenkaan tule kirjoitettua. Ensin tietysti pitäisi pystyä valitsemaan aina yksi aihe kerrallaan, johon keskittyä, ja josta kirjoittaa. Ja sitten pitäisi pystyä ilmaisemaan itseään kirjallisesti, niin että lukijat ymmärtäisivät, mitä tarkoitan. Suurin syy tälle tauolle tässä blogissa onkin se, että aloin pelätä, että kirjoitukseni ymmärretään väärin, joten en sitten saanut kirjoitetuksi mitään.

Olen nimittäin huomannut, että ei ole ollenkaan yksinkertaista ilmaista itseään niin, että tulee ymmärretyksi oikein. Ihmiset voivat lukea kirjoittamastani tekstistä sellaista, mitä en ole siihen kirjoittanut, enkä myöskään tarkoittanut. Toisaalta heiltä voi jäädä kokonaan huomaamatta koko tekstin ydin. Väärinkäsityksiltä on varmasti mahdoton täysin välttyä, mutta toki toivoisin, että kirjoittamani ymmärrettäisiin niin kuin olen sen tarkoittanut. Nämä huomioni eivät liity mitenkään tähän blogiini, vaan ihan muihin yhteyksiin, mutta niillä oli vaikutuksensa tämän blogin kirjoittamiseen, koska aloin epäillä omaa kykyäni ilmaista itseäni selvästi. Kirjoittamisesta tuli mahdotonta, kun jokaisen kirjoittamani lauseen kohdalla tulin siihen tulokseen, että tämänkin voisi joku ymmärtää väärin. Ja vaikka kuinka olisin muokannut lauseitani ja tekstiäni, aina jäljelle jäi mahdollisuus ymmärtää ne väärin.

Olen tullut siihen tulokseen, että voin pyrkiä ilmaisemaan itseäni mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti, mutta minun on pakko hyväksyä se, että siitä huolimatta minut voidaan ymmärtää väärin. Minun täytyy myös hyväksyä se, mikä on minulle vaikeaa, että en välttämättä voi korjata väärinkäsitystä. En yhtään tiedä kuka näitä blogitekstejäni lukee tai lukeeko kukaan, mutta aion jatkaa kirjoittamista, ja voin vain toivoa, että kirjoitukseni ymmärretään oikein.

"Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa." Filem. 25

"Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani. Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan." Ps.18:2-3

Aamen!

Hävikkiviikko

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista hävikkiviikkoa. Suomen kodeissa heitetään ruokaa roskiin keskimäärin 23 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Mielestäni määrä ei kuulosta kauhean suurelta, sehän on alle 500 grammaa viikossa, mutta ymmärsin, että tämä määrä tarkoittaa pelkästään syömäkelpoista ruokaa, ja siksi pienikin määrä on liikaa. Ja niistä pienistäkin määristä tulee yhteensä isoja. Itse en kylläkään heitä vuoden aikana syömäkelpoista ruokaa roskikseen 23:a kiloa, hyvä jos sen 500 grammaa. Heitän ihan äärimmäisen harvoin mitään syömäkelpoista ruokaa roskikseen. Yleensäkään en heitä ruokaa roskikseen oikeastaan koskaan. Pyrin aina ostamaan sen verran raaka-aineita, mitä tarvitsen ja käytän pian vanhenemassa olevat tuotteet ensimmäisenä. Parasta ennen päiväykset antavat erittäin hyödyllistä tietoa siitä, milloin tuotteet kannattaisi käyttää, vaikka tuotteesta riippuen voin käyttää niitä vielä päiviä tai viikkoja parasta ennen päiväyksen jälkeen. Yleensä laitan ruuanloput jääkaappiin tai pakastimeen ja syön ne myöhemmin. Usein teen ruokaa isomman määrän kerralla ja pakastan osan sopivina annoksina, syön myös usein samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin. Minusta on tosi kätevää, kun on valmista ruokaa jääkaapissa tai pakastimessa, eikä tarvitse joka päivä miettiä, mitä tekisi ruuaksi. Tykkään ruuanlaitosta, mutta en useinkaan jaksa tehdä ruokaa.

Ruoka on minulle todella tärkeää, kun syön terveellisesti, hyvin ja riittävän usein voin paremmin kuin silloin, kun syön huonompaa ruokaa, liian harvoin tai liian vähän. Mutta ollessani huonommassa kunnossa ruuan laittaminen on suuri ponnistus, ja on suuri helpotus arkeeni, mikäli olen aikaisemmin jaksanut tehdä pakastimeen ruoka-annoksia, joita voin syödä silloin kun voin huonosti. Minä teen siis ihan tarkoituksella paljon ruokaa kerralla. Pakastan ruuat sopivina kerta-annoksina ja kirjoitan pakkausten päälle, mitä ne sisältävät ja päivämäärän. Päivämäärien avulla voi seurata, että vanhimmat ruuat tulee syötyä ensin.

Syöminen on ihan mukavaa, joskus oikein nautinnollistakin, ruuanlaitto on kivaa, joskus erittäin nautinnollistakin, mutta minusta olisi silti mukavaa, jos ei tarvitsisi syödä niin usein ja niin paljon voidakseni hyvin. Alunperin tämän postauksen kirjoittamiseen motivoi ruokaongelmani, siis se, että sillä mitä ja milloin syön on todella suuri vaikutus hyvinvointiini, ja ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että usein on vaikea tietää, mikä syömässäni ruuassa aiheuttaa huonovointisuutta ja miksi joskus pienistä poikkeamista aiheutuu pitkäaikaisia ongelmia ja toisinaan taas ei. Olisi kiva, kun syömisellä ei olisi niin suurta vaikutusta hyvinvointiini. Olen viime aikoina vähän kiukutellut Jumalalle, että miksei hän voinut tehdä minusta sellaista, että voisin jättää aterioita väliin tai syödä (melkein) mitä tahansa ja voida silti hyvin, mutta kaipa tälläkin jokin tarkoitus on, että olen tällainen. 

Suurin tekijä siinä, että en heitä ruokaa roskiin, on tietysti raha tai siis sen puute, minulla ei ole varaa ostaa ruokaa roskiin heitettäväksi. Rahani riittävät hyvään terveelliseen minulle sopivaan ruokaan, mutta ylimääräiseen roskiksen täytetteeseen minulla ei ole rahaa. En kuitenkaan usko, että heittäisin roskikseen enempää ruokaa, vaikka minulla olisikin enemmän rahaa, tai en ainakaan aikaisemminkaan silloin, kun minulla oli paljon suuremmat tulot, heittänyt yhtään enempää ruokaa roskiin.