Ihanaa toista adventtia!

Toivottavasti nautitte tästä joulunalusajasta. Minä nautin tänään pienistä auringonvälähdyksistä aamupäivällä pienen hetken ajan, jolloin myös otin tämän kuvan. Kovin äkkiä pilvikerros taas paksuni harmaaksi koko taivaan peittäväksi peitteeksi, ja nytkin sataa vettä. Mutta voin iloita siitä, että saan olla ihanassa lämpimässä kodissani, eikä minun tarvitse mennä ulos sateeseen. Pimeisiin iltoihin saan valoa kynttilöistä, jotka tuovat ihanan lämmintä tunnelmaa. Voin tehdä voimieni mukaan haluamiani jouluvalmisteluja, mutta mikäli voimat eivät riitä mihinkään tekemiseen voin aivan hyvin olla tekemättä yhtään mitään. Saan joka tapauksessa nauttia muiden ihmisten blogeja lukemalla kaikesta hyvästä ja kauniista, mitä muut ovat tehneet. Olen nauttinut joulukalenterisukkien neulomisesta, ihanaa, että jotkut ovat nähneet vaivaa ja keksineet sellaiset meidän muiden iloksi. Nyt aion sytyttää muutaman kynttilän lisää ja nauttia niistä kahvikupillisen kera.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Iloista ensimmäistä adventtia!

Tämän blogin kirjoittaminen on taas jäänyt vähän liian pitkäksi aikaa, mutta kun voimat eivät vaan ole riittäneet paljon mihinkään. Joitain käsitöitä olen saanut tehtyä, joten sitä blogia on ollut helpompi päivittää. Puutarhanrintamalla on ollut hyvin hiljaista, joten myös puutarhablogin päivitystahti on ollut erittäin hidas. Tämän blogin luonnoskansioon on ilmaantunut joitakin luonnoksia, kun ideoita siitä, mitä kirjoittaisi, kyllä olisi. Ajatusten muokkaaminen sanoiksi on vaan jäänyt aina kesken. Toivottavasti saisin kuitenkin piakkoin aikaiseksi kirjoittaa edes hieman enemmän (ja useammin).

Tänään haluan kuitenkin toivottaa kaikille oikein iloista ensimmäistä adventtia! Joulunodotus ja adventinaika tuokoon iloa ja rauhaa teidän kaikkien elämään!

Auringonpaistetta

Jos muutaman päivän ajan olikin synkkää, sateista ja pimeää, niin tänään aurinkokin näyttäytyi. Paistoi oikein kirkkaasti pari tuntia, kunnes piiloutui takaisin pilvien taakse. Tämän päivän sää houkutteli ulkoilemaan. Aurinko ei enää siinä vaiheessa paistanut, kun minä ehdin ulkoilemaan, mutta tänään ei ainakaan satanut, ja siksi oli valoisampaakin kuin parina aikaisempana päivänä. Toisaalta oli kyllä paljon kylmempikin, eikä tuulikaan ollut kokonaan tyyntynyt, ja aikaisinhan se hämärä ja pimeä tähän aikaan vuodesta kirkkaanakin päivänä tulee. Oikein ihana päivä, mukavaa saada vaihtelua säähän harmaiden ja sateisten päivien jälkeen. Jokohan huomenna sataa lunta täälläkin? Toivoisin ainakin mieluummin lunta kuin vettä tai räntää, vaikka kaikkein mieluiten huomenna saisi olla samanlainen sää kuin tänään.

Talviunta

Ulkona on pimeää, sataa vettä ja tuulee, mutta onneksi sisällä on mukavan lämmintä. Tuulen humina, ja sateen ropina kuulostavat ihan kivoilta, mutta valoa on vaikea saada tarpeeksi. Ei se mitään, että illalla on pimeää, meillä on sähköt ja tehokkaat lamput ja kynttilöillä saa luotua mukavaa tunnelmaa, mutta kun tuntuu ettei päivät valkene ollenkaan, on vaan koko ajan niin harmaata ja pimeää.

Tekisi mieli käydä talviunille. En nyt sentään haluaisi koko talvea nukkua, enkä edes marraskuuta, tai niin pitkään, kun vaan pimenee eikä edes ole lunta tuomassa valkeutta pimeyteen. Mutta talvella unen tarpeeni kyllä tuntuu lisääntyvän, ja nimenomaan aamuisin nukuttaa, ja mielelläni käyttäisin päiväni neuloen. Syksyn synkentyessä ja säiden kylmentyessä innostun aina neulomaan enemmän ja enemmän. Keväällä valon lisääntyessä innostun siementen kylvämisestä ja puutarhanhoitamisesta. Kesällä puutarhan ja neulomisen lisäksi innostaa vaikka mikä muu. Syksyllä innostun opiskelemisesta, uusista asioista, tänä syksynä esimerkiksi aloitin italian kielen opiskelemisen (ja jatkoin jo aiemmin aloittamani espanjan kielen opiskelua).

Opiskelen ihan vaan omaksi ilokseni ja harrastuksekseini, ja uuden oppiminen on talvellakin mukavaa, mutta pimeänä marraskuun iltana sohvalla neulominen tuntuu paljon houkuttelevammalta kuin italian oppitunnille lähteminen. Olen kuitenkin iloinen, että aloitin nämä harrastukseni syksyllä, muuten istuisin varmaan kaikki illat sohvalla neulomassa koko talven. On oikein hyvä, että sohva saa 3-4 vapaailtaa viikossa. Ja ehkä se on minullekin parempi niin.

Kun elämä tarjoilee sitruunoita

...tee niistä limonadia, vai miten se sanonta menikään? Olen mielestäni toteuttanut tätä elämässäni hyvin pitkälti. Elämään kuuluu kaikenlaisia ikäviä asioita, joille ei voi mitään. Sen sijaan siihen voi vaikuttaa, miten niihin suhtautuu. Ikävistäkin asioista voi löytää hyviä puolia, tai ainakin ikävistä kokemuksista oppii paljon, mikäli haluaa oppia, eikä vaan valita huonoa kohtaloaan. Tiedän aivan hyvin, että ilman uskoa, Jumalan rakkautta ja Jeesuksen läsnäoloa moni tilanne olisi tuntunut mahdottomalta. Olenhan nytkin tuntenut tietyt koettelemukset sietämättöminä ja täysin mahdottomina, mutta vain sen hetken ajan, ennen kuin olen luovuttanut kaiken Jumalan käsiin ja saanut sisälleni rauhan ja ilon. Jeesuksen antama rauha ja ilo eivät poista surua ja tuskaa, joita tilanteet minulle aiheuttavat, mutta niiden avulla tuskan, murheen ja toivottomuuden keskellä on myös toivoa ja iloa.

Välillä sitä toivoisi kuitenkin saavansa vaikka omenoita niiden ainaisten sitruunoiden sijaan. Etenkin, kun sen huolella ja rakkaudella lähimmäisiä ajatellen valmistetun kylmän limonadin, saa täysin odottamatta niskaansa, useamman kerran peräkkäin. Tekee mieli luovuttaa, lopettaa limonadin tekeminen, eihän kukaan edes halua minun tekemääni limonadia. Sitä haluaisi ehkä heittää sitruunat takaisin niille, joilta ne tulivat, tai sitten ei jaksaisi edes sitä, vaan haluaisi vaan jäädä makaamaan sitruunavuoren alle. Sitruunoiden heitteleminen ei kuitenkaan kannata, eikä vuoren alta tarvitse onneksi kaivautua esiin yksin. Yhdessä Jeesuksen kanssa niistä syntyy virkistävää ja ravitsevaa juomaa. Juoman tekeminen ei ole vaivatonta, mehun puristaminen vaatii voimaa ja työtä ja haavoihin joutuessaan mehu kirvelee, mutta Jeesuksen kanssa yhdessä  työskennellessä vaivat tuntuvat pienemmiltä, vaivannäköön sisältyy myös paljon iloa ja lopputuloksena on täydellinen virkistävä ja ravitseva juoma.

Kiitän ja ylistän Sinua Jumala, että annoit Poikasi ja Henkesi kulkemaan kanssani läpi tämän sitruunaisen elämäni!

Lihaton lokakuuko?

Eilen metsässä sieniä kerätessämme tuli kahden nuorimman veljeni kanssa puheeksi lihaton lokakuu. Veljeni suhtautuivat myönteisesti ajatukseen kasvisruuasta ja ainakin lihansyönnin vähentämisestä. He syövätkin lihaa sen verran paljon, että lihan vähentäminen olisi varmaankin ihan hyvä ajatus, mutta syövät kyllä mielellään kasviksiakin. Itse viettäisin erittäin mielelläni lihatonta lokakuuta, mikäli joku muu tekisi minulle ainakin suurimman osan ruuista. Hyvin tehty, oikein maustettu kasvisruoka on nimittäin mielestäni erittäin maistuvaa, mutta kun on tottunut tekemään sekaruokaa, maistuvan kasvisruuan tekeminen tuntuu paljon työläämmältä. Ei sillä, että se olisi sen työläämpää, tottumuskysymys lähinnä. Alkaen siitä, että kaupasta pitäisi osata ostaa soijarouheita, tofua tai jotain muita vastaavia tuotteita lihan sijaan.

Toki kuukaudeksi voisin vain jättää lihan pois ja syödä sen sijaan enemmän kalaa, ja kasviksia entiseen tapaan tai ehkä hieman enemmän, mutta ehkä mieluummin pyrin pikkuhiljaa jatkuvasti, myös lokakuun jälkeen, vähentämään lihan syömistä ja lisäämään ruokavaliooni kasvisruokia. Omasta mielestäni en nykyäänkään syö kovin paljon lihaa, voisin silti vähentää lihan syömistä ja lisätä kasviksien syömistä entisestään. Pelkkään kasvisruokaan siirtymisen kokisin silti ongelmallisena monestakin syystä. En ole varma saisinko kasvisruuasta kaikki tarpeelliset vitamiinit ja ravintoaineet, etenkin kun olen allerginen pähkinöille ja manteleille. Toiseksi minua häiritsisi se, että suurin osa syömästäni ruuasta olisi tuotu toiselta puolen maapalloa, koska haluaisin syödä mahdollisimman paljon lähellä tuotettua ruokaa. Niin, ja sitten se, että pitäisi etsiä hyviä reseptejä ja opetella maistuvan kasvisruuan tekemistä.

Mielestäni tällainen Lihaton lokakuu -kampanja on kuitenkin erittäin hyödyllinen, koska se saa pohtimaan omaa lihan syömistä, ja toivottavasti myös muuttamaan tottumuksia edes hieman parempaan suuntaan. Mielestäni on hienoa, että ihmiset osallistuvat tällaisiin kampanjoihin, koska useimmat ihmiset syövät liikaa lihaa, ja meidän kaikkien on varmasti terveellistä aina silloin tällöin tarkastella omaa ruokavaliotamme. Omalla kohdallani koen pienet pysyvät muutokset parhaimpina, mutta jollekin toiselle äkillinen totaalinen muutos voi toimia paremmin.

Omalta kohdaltani tämä lihan vähentäminen ei alkanut kovin hyvin. Leivoimme nimittäin veljieni kanssa isäni luona niistä keräämistämme sienistä sienipiirakat. Kuulostaa hyvältä lihattoman lokakuun (lopun) aloitukselta; suppilovahveropiirakkaa ja lampaankääpäpiirakkaa, mutta veljeni keksivät haluta piirakoihin myös pekonia, joten se siitä lihattomuudesta. Minusta sienipiirakat olisi voinut aivan hyvin tehdä ilman pekonia, mutta myönnän, että kyllä minustakin se niihin ihan hyvin sopi. Ja olihan niissä piirakoissa sentään runsaasti sieniä ja jonkun verran kasviksia, ja vähän pekonia ;) Piirakoita syömässä olivat kanssamme myös isämme ja kolmas veli, hyvää oli kaikkien mielestä, mutta olisi varmaan ollut aivan yhtä maistuvaa ilman pekoniakin. Sieniä riitti pakastimeenkin, joten toivottavasti seuraavalla kerralla leivomme sienipiirakan ilman pekonia.