Kun elämä tarjoilee sitruunoita

...tee niistä limonadia, vai miten se sanonta menikään? Olen mielestäni toteuttanut tätä elämässäni hyvin pitkälti. Elämään kuuluu kaikenlaisia ikäviä asioita, joille ei voi mitään. Sen sijaan siihen voi vaikuttaa, miten niihin suhtautuu. Ikävistäkin asioista voi löytää hyviä puolia, tai ainakin ikävistä kokemuksista oppii paljon, mikäli haluaa oppia, eikä vaan valita huonoa kohtaloaan. Tiedän aivan hyvin, että ilman uskoa, Jumalan rakkautta ja Jeesuksen läsnäoloa moni tilanne olisi tuntunut mahdottomalta. Olenhan nytkin tuntenut tietyt koettelemukset sietämättöminä ja täysin mahdottomina, mutta vain sen hetken ajan, ennen kuin olen luovuttanut kaiken Jumalan käsiin ja saanut sisälleni rauhan ja ilon. Jeesuksen antama rauha ja ilo eivät poista surua ja tuskaa, joita tilanteet minulle aiheuttavat, mutta niiden avulla tuskan, murheen ja toivottomuuden keskellä on myös toivoa ja iloa.

Välillä sitä toivoisi kuitenkin saavansa vaikka omenoita niiden ainaisten sitruunoiden sijaan. Etenkin, kun sen huolella ja rakkaudella lähimmäisiä ajatellen valmistetun kylmän limonadin, saa täysin odottamatta niskaansa, useamman kerran peräkkäin. Tekee mieli luovuttaa, lopettaa limonadin tekeminen, eihän kukaan edes halua minun tekemääni limonadia. Sitä haluaisi ehkä heittää sitruunat takaisin niille, joilta ne tulivat, tai sitten ei jaksaisi edes sitä, vaan haluaisi vaan jäädä makaamaan sitruunavuoren alle. Sitruunoiden heitteleminen ei kuitenkaan kannata, eikä vuoren alta tarvitse onneksi kaivautua esiin yksin. Yhdessä Jeesuksen kanssa niistä syntyy virkistävää ja ravitsevaa juomaa. Juoman tekeminen ei ole vaivatonta, mehun puristaminen vaatii voimaa ja työtä ja haavoihin joutuessaan mehu kirvelee, mutta Jeesuksen kanssa yhdessä  työskennellessä vaivat tuntuvat pienemmiltä, vaivannäköön sisältyy myös paljon iloa ja lopputuloksena on täydellinen virkistävä ja ravitseva juoma.

Kiitän ja ylistän Sinua Jumala, että annoit Poikasi ja Henkesi kulkemaan kanssani läpi tämän sitruunaisen elämäni!