Yksin

"Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." Room. 5:2

En ole valinnut elämää yksin, olisin halunnut löytää miehen, jonka kanssa olisin mennyt naimisiin ja saanut lapsia, mutta elämäni ei vaan ole mennyt niin. Voisihan vieläkin olla mahdollista, että pääsisin naimisiin, ja jopa saisin lapsia, mutta pidän sitä hyvin epätodennäköisenä. Ihan kokonaan en ole luopunut toivosta, koska jakaisin elämäni niin mielelläni puolison kanssa. Olisi todella ihanaa, jos Jumala johtaisi elämäni miehen elämääni. Elän kuitenkin nyt elämääni yksin, elän parhaani mukaan tässä hetkessä, enkä murehdi tulevaisuutta.

Olen oppinut nauttimaan yksin elämisen hyvistä puolista, vaikka usein tuntuu, että huonoja puolia on paljon paljon enemmän. Vietän paljon aikaa yksin, ja vaikka viihdyn enimmäkseen hyvin yksinkin, toivoisin, etten joutuisi olemaan ihan niin paljon yksin. En onneksi kovin usein koe olevani yksinäinen, ja olen todella onnellinen siitä, koska yksinäisyys on erittäin ikävä tunne. Kun olen yksin, en oikeastaan edes ole yksin, vaan Jumala on kanssani. Kaipaan kuitenkin myös ihmisiä elämääni.