Iloista ensimmäistä adventtia!

Tämän blogin kirjoittaminen on taas jäänyt vähän liian pitkäksi aikaa, mutta kun voimat eivät vaan ole riittäneet paljon mihinkään. Joitain käsitöitä olen saanut tehtyä, joten sitä blogia on ollut helpompi päivittää. Puutarhanrintamalla on ollut hyvin hiljaista, joten myös puutarhablogin päivitystahti on ollut erittäin hidas. Tämän blogin luonnoskansioon on ilmaantunut joitakin luonnoksia, kun ideoita siitä, mitä kirjoittaisi, kyllä olisi. Ajatusten muokkaaminen sanoiksi on vaan jäänyt aina kesken. Toivottavasti saisin kuitenkin piakkoin aikaiseksi kirjoittaa edes hieman enemmän (ja useammin).

Tänään haluan kuitenkin toivottaa kaikille oikein iloista ensimmäistä adventtia! Joulunodotus ja adventinaika tuokoon iloa ja rauhaa teidän kaikkien elämään!

Auringonpaistetta

Jos muutaman päivän ajan olikin synkkää, sateista ja pimeää, niin tänään aurinkokin näyttäytyi. Paistoi oikein kirkkaasti pari tuntia, kunnes piiloutui takaisin pilvien taakse. Tämän päivän sää houkutteli ulkoilemaan. Aurinko ei enää siinä vaiheessa paistanut, kun minä ehdin ulkoilemaan, mutta tänään ei ainakaan satanut, ja siksi oli valoisampaakin kuin parina aikaisempana päivänä. Toisaalta oli kyllä paljon kylmempikin, eikä tuulikaan ollut kokonaan tyyntynyt, ja aikaisinhan se hämärä ja pimeä tähän aikaan vuodesta kirkkaanakin päivänä tulee. Oikein ihana päivä, mukavaa saada vaihtelua säähän harmaiden ja sateisten päivien jälkeen. Jokohan huomenna sataa lunta täälläkin? Toivoisin ainakin mieluummin lunta kuin vettä tai räntää, vaikka kaikkein mieluiten huomenna saisi olla samanlainen sää kuin tänään.

Talviunta

Ulkona on pimeää, sataa vettä ja tuulee, mutta onneksi sisällä on mukavan lämmintä. Tuulen humina, ja sateen ropina kuulostavat ihan kivoilta, mutta valoa on vaikea saada tarpeeksi. Ei se mitään, että illalla on pimeää, meillä on sähköt ja tehokkaat lamput ja kynttilöillä saa luotua mukavaa tunnelmaa, mutta kun tuntuu ettei päivät valkene ollenkaan, on vaan koko ajan niin harmaata ja pimeää.

Tekisi mieli käydä talviunille. En nyt sentään haluaisi koko talvea nukkua, enkä edes marraskuuta, tai niin pitkään, kun vaan pimenee eikä edes ole lunta tuomassa valkeutta pimeyteen. Mutta talvella unen tarpeeni kyllä tuntuu lisääntyvän, ja nimenomaan aamuisin nukuttaa, ja mielelläni käyttäisin päiväni neuloen. Syksyn synkentyessä ja säiden kylmentyessä innostun aina neulomaan enemmän ja enemmän. Keväällä valon lisääntyessä innostun siementen kylvämisestä ja puutarhanhoitamisesta. Kesällä puutarhan ja neulomisen lisäksi innostaa vaikka mikä muu. Syksyllä innostun opiskelemisesta, uusista asioista, tänä syksynä esimerkiksi aloitin italian kielen opiskelemisen (ja jatkoin jo aiemmin aloittamani espanjan kielen opiskelua).

Opiskelen ihan vaan omaksi ilokseni ja harrastuksekseini, ja uuden oppiminen on talvellakin mukavaa, mutta pimeänä marraskuun iltana sohvalla neulominen tuntuu paljon houkuttelevammalta kuin italian oppitunnille lähteminen. Olen kuitenkin iloinen, että aloitin nämä harrastukseni syksyllä, muuten istuisin varmaan kaikki illat sohvalla neulomassa koko talven. On oikein hyvä, että sohva saa 3-4 vapaailtaa viikossa. Ja ehkä se on minullekin parempi niin.

Kun elämä tarjoilee sitruunoita

...tee niistä limonadia, vai miten se sanonta menikään? Olen mielestäni toteuttanut tätä elämässäni hyvin pitkälti. Elämään kuuluu kaikenlaisia ikäviä asioita, joille ei voi mitään. Sen sijaan siihen voi vaikuttaa, miten niihin suhtautuu. Ikävistäkin asioista voi löytää hyviä puolia, tai ainakin ikävistä kokemuksista oppii paljon, mikäli haluaa oppia, eikä vaan valita huonoa kohtaloaan. Tiedän aivan hyvin, että ilman uskoa, Jumalan rakkautta ja Jeesuksen läsnäoloa moni tilanne olisi tuntunut mahdottomalta. Olenhan nytkin tuntenut tietyt koettelemukset sietämättöminä ja täysin mahdottomina, mutta vain sen hetken ajan, ennen kuin olen luovuttanut kaiken Jumalan käsiin ja saanut sisälleni rauhan ja ilon. Jeesuksen antama rauha ja ilo eivät poista surua ja tuskaa, joita tilanteet minulle aiheuttavat, mutta niiden avulla tuskan, murheen ja toivottomuuden keskellä on myös toivoa ja iloa.

Välillä sitä toivoisi kuitenkin saavansa vaikka omenoita niiden ainaisten sitruunoiden sijaan. Etenkin, kun sen huolella ja rakkaudella lähimmäisiä ajatellen valmistetun kylmän limonadin, saa täysin odottamatta niskaansa, useamman kerran peräkkäin. Tekee mieli luovuttaa, lopettaa limonadin tekeminen, eihän kukaan edes halua minun tekemääni limonadia. Sitä haluaisi ehkä heittää sitruunat takaisin niille, joilta ne tulivat, tai sitten ei jaksaisi edes sitä, vaan haluaisi vaan jäädä makaamaan sitruunavuoren alle. Sitruunoiden heitteleminen ei kuitenkaan kannata, eikä vuoren alta tarvitse onneksi kaivautua esiin yksin. Yhdessä Jeesuksen kanssa niistä syntyy virkistävää ja ravitsevaa juomaa. Juoman tekeminen ei ole vaivatonta, mehun puristaminen vaatii voimaa ja työtä ja haavoihin joutuessaan mehu kirvelee, mutta Jeesuksen kanssa yhdessä  työskennellessä vaivat tuntuvat pienemmiltä, vaivannäköön sisältyy myös paljon iloa ja lopputuloksena on täydellinen virkistävä ja ravitseva juoma.

Kiitän ja ylistän Sinua Jumala, että annoit Poikasi ja Henkesi kulkemaan kanssani läpi tämän sitruunaisen elämäni!

Lihaton lokakuuko?

Eilen metsässä sieniä kerätessämme tuli kahden nuorimman veljeni kanssa puheeksi lihaton lokakuu. Veljeni suhtautuivat myönteisesti ajatukseen kasvisruuasta ja ainakin lihansyönnin vähentämisestä. He syövätkin lihaa sen verran paljon, että lihan vähentäminen olisi varmaankin ihan hyvä ajatus, mutta syövät kyllä mielellään kasviksiakin. Itse viettäisin erittäin mielelläni lihatonta lokakuuta, mikäli joku muu tekisi minulle ainakin suurimman osan ruuista. Hyvin tehty, oikein maustettu kasvisruoka on nimittäin mielestäni erittäin maistuvaa, mutta kun on tottunut tekemään sekaruokaa, maistuvan kasvisruuan tekeminen tuntuu paljon työläämmältä. Ei sillä, että se olisi sen työläämpää, tottumuskysymys lähinnä. Alkaen siitä, että kaupasta pitäisi osata ostaa soijarouheita, tofua tai jotain muita vastaavia tuotteita lihan sijaan.

Toki kuukaudeksi voisin vain jättää lihan pois ja syödä sen sijaan enemmän kalaa, ja kasviksia entiseen tapaan tai ehkä hieman enemmän, mutta ehkä mieluummin pyrin pikkuhiljaa jatkuvasti, myös lokakuun jälkeen, vähentämään lihan syömistä ja lisäämään ruokavaliooni kasvisruokia. Omasta mielestäni en nykyäänkään syö kovin paljon lihaa, voisin silti vähentää lihan syömistä ja lisätä kasviksien syömistä entisestään. Pelkkään kasvisruokaan siirtymisen kokisin silti ongelmallisena monestakin syystä. En ole varma saisinko kasvisruuasta kaikki tarpeelliset vitamiinit ja ravintoaineet, etenkin kun olen allerginen pähkinöille ja manteleille. Toiseksi minua häiritsisi se, että suurin osa syömästäni ruuasta olisi tuotu toiselta puolen maapalloa, koska haluaisin syödä mahdollisimman paljon lähellä tuotettua ruokaa. Niin, ja sitten se, että pitäisi etsiä hyviä reseptejä ja opetella maistuvan kasvisruuan tekemistä.

Mielestäni tällainen Lihaton lokakuu -kampanja on kuitenkin erittäin hyödyllinen, koska se saa pohtimaan omaa lihan syömistä, ja toivottavasti myös muuttamaan tottumuksia edes hieman parempaan suuntaan. Mielestäni on hienoa, että ihmiset osallistuvat tällaisiin kampanjoihin, koska useimmat ihmiset syövät liikaa lihaa, ja meidän kaikkien on varmasti terveellistä aina silloin tällöin tarkastella omaa ruokavaliotamme. Omalla kohdallani koen pienet pysyvät muutokset parhaimpina, mutta jollekin toiselle äkillinen totaalinen muutos voi toimia paremmin.

Omalta kohdaltani tämä lihan vähentäminen ei alkanut kovin hyvin. Leivoimme nimittäin veljieni kanssa isäni luona niistä keräämistämme sienistä sienipiirakat. Kuulostaa hyvältä lihattoman lokakuun (lopun) aloitukselta; suppilovahveropiirakkaa ja lampaankääpäpiirakkaa, mutta veljeni keksivät haluta piirakoihin myös pekonia, joten se siitä lihattomuudesta. Minusta sienipiirakat olisi voinut aivan hyvin tehdä ilman pekonia, mutta myönnän, että kyllä minustakin se niihin ihan hyvin sopi. Ja olihan niissä piirakoissa sentään runsaasti sieniä ja jonkun verran kasviksia, ja vähän pekonia ;) Piirakoita syömässä olivat kanssamme myös isämme ja kolmas veli, hyvää oli kaikkien mielestä, mutta olisi varmaan ollut aivan yhtä maistuvaa ilman pekoniakin. Sieniä riitti pakastimeenkin, joten toivottavasti seuraavalla kerralla leivomme sienipiirakan ilman pekonia.

Luomuviikko ja lihaton lokakuu

Tällä viikolla vietettiin luomuviikkoa ja tässä kuussa jotkut viettää lihatonta lokakuuta. No minulta oli nyt mennyt vähän ohi nämä molemmat. Enpä tiedä olisinko tehnyt tällä viikolla mitään toisin, vaikka olisinkin huomannut ajoissa, että vietetään luomuviikkoa, mutta voisin näin luomuviikon päätteeksi kuitenkin kirjoittaa muutaman ajatukseni luomusta. Luonnonmukaisuus on minusta tosi hyvä juttu, mutta se onkin sitten toinen asia, kuinka luonnonmukaista tämä keinotekoisesti määritelty Luomu oikein on. Luonnonmukaisuus siis Jumalan luomisjärjestyksen mukaisuus on tietenkin se ihanne, johon voimme ja johon meidän tulisikin pyrkiä, vaikka epätäydellisessä maailmassamme sen saavuttaminen ei olekaan täysin mahdollista. Uskon kuitenkin, että luomuruoka on parempi vaihtoehto kuin ns. tavallisesti tuotettu ruoka, koska se sisältää vähemmän torjunta-ainejäämiä ja muita myrkkyjä. Luomutuotanto myös aiheuttaa vähemmän myrkkypäästöjä ympäristöön, luomutuotannossa eläimillä on paremmat elinolosuhteet kuin tehotuotannossa jne. Mutta luomulla on myös omat ongelmansa, kuten se, että sadot on pienempiä ja epävarmempia, jolloin ruuan riittävyys voi aiheuttaa ongelmia. Niin ja sitten se, että millä kriteereillä määritellään, mikä on luomua ja mikä ei, sekään ei ole ihan yksinkertaista ja selvää.

Ostaisin ehkä enemmän luomutuotteita mikäli minulla olisi suuremmat tulot, mutta ostan kyllä niitä luomutuotteita, jotka eivät ole liian paljon kalliimpia kuin tavalliset tuotteet. Kuitenkin valitsen mieluummin esimerkiksi suomalaisen tavallisen parsakaalin kuin hollantilaisen luomuparsakaalin. Valitsen siis mieluummin lähempänä tuotetun eli suomalaisen tuotteen kuin ulkomailta tuodun tuotteen vaikka se sitten olisikin luomua. Tällä viikolla käyttämäni kasvikset ovat ihan "lähiluomua" omasta kasvimaastani, eivät tosin täyttäisi virallisesti luomun kriteerejä, vaikken mitään torjunta-aineita tai keinotekoisia lannoitteita olekaan käyttänyt. Kaurahiutaleet, soijajuoma ja vehnäjauhot, joita käytin tällä viikolla olivat luomua, kuten aina. Muuten luomutuotteiden käyttöni on vaihtelevaa.

Tulipa taas jaariteltua, eikä edes yhtään kuvaa koko postauksessa. Nyt iski kuitenkin sellainen väsymys, että tämä oli nyt tässä. Lihattomasta lokakuusta joitain ajatuksiani sitten toisella kertaa.

Ajan kuluttaja

Olen ilmeisesti ihan super hyvä ajan kuluttaja. Ihailen sitä, miten paljon toiset ihmiset saavat aikaan. Minulla aika vain kuluu niin nopeasti, etten ehdi mitään. Haluaisin tehdä niin paljon, mutta vuorokauden, viikon, kuukauden, vuoden jne. tunnit eivät vaan riitä. Eikä sen puoleen minun voimanikaan. En halua kuitenkaan kokea jatkuvaa kiirettä ja hoppua, vaan haluan tehdä huolella ja rauhassa keskittyen ne asiat, mitkä teen, oli sitten kyse kielen opiskelemisesta tai keskustelemisesta ystävän kanssa. Tarvitsen myös paljon aikaa Jumalan läsnäolossa, oppiakseni Hänestä ja itsestäni. Haluan aina oppia uutta ja syventää aiemmin oppimaani, keskeneräisyys on oleellinen osa elämääni, keskeneräisestä tulee kuitenkin valmista ajan myötä.

"Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut." Ef.2:10