...istua omalla (vuokra-asunnon) rivitalopihalla ja nauttia kesästä, lämmöstä, tuulesta, kauniista kukista ja muista kasveista. Olen kiitollinen sateesta, joka kasteli puutarhani ja raikasti ilman. Kukat, jotka ränsistyivät sateessa kukoistavat taas pian, aurinko paistaa, linnut lentelevät pihan yli ja pensasaidan suojaan. Kimalaiset (ja muut ötökät) kiertävät kukasta kukkaan. Onneksi on kesä, ja kesän jälkeen syksy ja talvi ja kevät ja taas kesä. Kesä ei mielestäni koskaan ole liian pitkä, syksy ja kevätkin hujahtavat usein ohi (liian) nopeasti, mutta talvi voisi olla lyhyempikin. Uskallanko edes myöntää, että alan pian palella tässä varjossa pihalla istuessani, vaikka lämpömittari näyttää 22 astetta lämmintä, mutta sitten siirryn sisälle, jossa on 27 lämpöastetta. Nyt on taas mukava olla sisällä, kylmät jalkani pitävät huolen siitä, ettei minusta tunnu liian kuumalta, ja kun alkaa tuntua voin taas mennä hetkeksi ulos istuskelemaan.
"Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. Sillä ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti. Juuri tämä on teille ilosanomana julistettu." 1.Piet.1:22-25
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti